Tasapuolisuutta tulonjakoon ja verotukseen

Äskettäin julkaistujen tulotietojen mukaan suomalaisten pörssiyhtiöiden johtajien palkat ovat nousseet kahdeksan (8) prosenttia. Samaan aikaan työntekijöiden tulokehitys on pysähtynyt 1,5 prosenttiin. Se merkitsee työtekijöille alanevaa tulokehitystä, sillä hinnat ovat nousseet palkkoja enemmän.

Johtajien palkoilla ei ole mitään yhteyttä yrityksen tuloskehitykseen. Se ei ole toivotulla tasolla. Samaan aikaan vaatimukset työntekijöiden palkkojen alentamiseksi työaikaa pidentämällä ovat voimistuneet. Tänään hallituksen on määrä jättää asiasta esitys palkansaajapuolelle. Neuvottelut käynnistyvät maanantaina 3.8. Yhteiskuntasopimuksen edellytysten selvitysmieheksi on nousemassa entinen valtakunnansovittelija Juhani Salonius.

Ilmapiiri ei ole paras mahdollinen. Hallitus on tähän saakka ollut yksipuolisella kirityslinjalla ja korostanut työajan pidennystä 100 tunnilla ilman palkkaa pääratkaisuna viiden prosentin tuottavuushyppäykselle, jolla muka päästäisiin kasvun alkuun. Tavoite on epärealistinen ja äkillisesti toteutettuna vain lisää työttömyyttä.

Taustalla on uhka, että hallitus toteuttaa tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavat säästöt, leikkaukset ja verojen korotuksen yksipuolisesti, jos palkansaajapuoli ei vapaaehtoisesti eduistaan luovu. Kovasti toivottavaa on, että jyrkän vastakkainasettelun tilalle neuvotteluissa löytyy kolmas linja. Aikaa hyväksyttävän ja koko yhteiskuntaa hyödyttävän ratkaisun löytymiseen on ensi vuoden syksyyn.

Tämän aamun TV-keskustelussa korostui, että tavoitteena on yksityisen sektorin kilpailukyvyn parantaminen. Teollisuuden osuus Suomen tuotannosta on 19.1 %, yhteisk. palvelut 37,7, kauppa 16,5, rakentaminen ja liikenne 13,6, rahoitus ja vakuutus 13,8, alkutuotanto ja muut noin 6 %. Silti lähtökohtana on, että toimenpiteet kohdentuvat koko elinkeinoelämään.

Hoiva-alalla työajan pidennys ilman työttömyyden kasvua on mahdollistakin, kun palvelujen kysyntä on kasvussa. Sama ei päde koko palvelusektorille. Kaupan alalla uuden teknologian myötä (esimerkiksi automaattikassat) työvoima on mieluummin vähenemässä. Kovin kyseenalaista on sekin, syntyykö teollisuudessakaan lisäkysyntää lisääntyvää tuotantoa vastaavasti.

Oman mausteensa keskustellun tuo johtajien innokkuus verojen välttelyyn ja siihen yhdistyneenä varhainen eläkkeelle siirtyminen. Tämän päivä Helsingin Sanomissa on mielenkiintoinen esimerkki eläkkeelle siirtymisen ja Portugaliin muuton vaikutuksesta yksittäisen henkilön tuloihin. Jos veroprosentti on 50 ja tuleva eläke 50 000 euroa kuukaudessa, jää henkilölle 100 % enemmän puhtaana kuin kotimaassa pysytelleelle. Jos veroprosentti on 60, hyöty on vastaavasti suurempi. Jo 5 000 eläkkeestä jää nykyisillä veroprosenteilla käteen yli 1 000 euroa enemmän kuin Suomessa.

Jos hyvin käy, tämä veroetuus loppuu 2017. Nyt kuitenkin muuttoliike ja eläketasot ovat kovassa kasvussa. Vuonna 2012 keskimääräinen eläke Portugaliin muuttaneilla on 2019 euroa kuukaudessa. Vuoden 2014 lopussa se oli 4384 euroa. Tilanteen taustalla on 1970 -luvulla tehty valtioiden välinen verotussopimus siitä, että verotusoikeus, mutta ei velvollisuus, on asuinmaalla. Nyt tavoitteena on sopimus, jonka mukaan kansalaisten verokohtelu on samanlainen kaikissa EU:n jäsenmaissa.

viljoh9
Sosialidemokraatit Saarijärvi

Eläkkeellä oleva toimittaja, joka tarkastelee kriittisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu