Eurooppalaista ihmiskauppaa

Euroopan pakolaispolitiikka, jos sitä yleensä on olemassa, on pahassa kriisissä. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä, että EU:n komissio on laatinut suunnitelman, jonka mukaan jäsenmaa, joka ei suostu ottamaan vastaan sille määritellyn kiintiön verran pakolaisia, joutui maksamaan kustakin torjutusta pakolaisesta 250 000 euroa.

Summa on oman päätelmäni mukaan kotoutuskuluja suurempi, mutta saadaanko tuollainen sääntö voimaan. Tuskin. Ainakin perussuomalaisten Simon Elo torjui tämän aamun TV-lähetyksessä koko ajatuksen ja tarjosi ratkaisuksi yhtä mahdotonta eli Dublinin sopimuksen noudattamista eli sopimuksen suomennoksen mukaan ”Periaatteessa turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikan hakija on ensimmäisenä tullut, lukuun ottamatta tilanteita, joissa toinen valtio on jo myöntänyt oleskeluluvan, viisumin tai kauttakulkuviisumin.”

Tuo periaate ei ole koskaan toiminut, eikä toimi, sillä Syyrian ja Irakin pakolaiset, joita kaikkiaan on yli 4 miljoonaa, suuntaavat pakonsa Eurooppaan ensisijaisesti Turkin ja Kreikan Maltan ja Italian kautta. Turkki on selkeä kauttakulkumaa. Sinne on juuttunut noin 2 miljoonaa pakolaista. He haluavat maasta pois, mutta eivät pääse.

Jos Dublinin sopimusta edes yritettäisiin noudattaa, keskittyisi pakolaisten rekisteröintivelvoite kolmelle Euroopan maalle. Jostain syystä Espanjan ja Ranskan kautta pakolaisia tulee vähän. Saa siinä Simon Elo ja muutkin perussuomalaiset hurskastella, että he haluavat vain noudattaa Dublinin sopimusta ja pitää kiinni kunkin maan itsenäisestä päätösvallasta ilman EU:n tai minkään muunkaan tahon määräämiä pakolaiskiintiöitä.

Tuollainen asenne jumiuttaa kaikki neuvottelut siitä, miten pakolaisten asema voitaisiin helpottaa, mutta pakolaisvirtaa se asenne ei pysäytä. Turkin kautta pakolaisia tulee nyt vähemmän. Se neuvotteluilla on saatu aikaan, mutta sekin tilanne on hyvin väliaikainen. Pitempiaikaista ratkaisua varten Turkki vaatii mahdottomia eli sitä, että EU:n pitäisi hyväksyä lait joiden perusteella turkin hallinto voi vainota kansalaisiaan.

Kun tie Eurooppaan on toistaiseksi Turkin kautta ollut tukossa, pakolaisvirrat ovat suuntautuneet Italiaan. Italian merivartiosto on pelastanut jo tuhansia venepakolaisia ja hukkuvin määrät ovat jällen kasvussa. Jotain muutakin siis pitää tehdä, kuin tukkia rajoja ja hurskastella vapaaehtoisuudella ja sillä, että Suomeen on jo tullut niin paljon pakolasisia, että vähintäänkin 10 000 heistä pitäisi voida palauttaa johonkin muuhun Euroopan maahan tai muualle mihin tahansa.

Pakolaisten tulo pysähtyy lopulta siihen, että sotatila-alueelle viimein saadaan rauha. Siihen menee vuosia. Tilannetta ovat erityisesti pitkittäneet Venäjän toimet. Sen tuki oli Assadille välttämätön. Muuten hänen hallintonsa olisi jo kukistunut tai sen asema olisi aivan olennaisesti nykyistä heikompi. Venäjän operaation seurauksena sotatila on jatkunut ja laajentunut ja pakolaismäärät ovat nousseet entisestään.

Sitä sopii ihmetellä, miksi Venäjälle on sallittu tällainen asema. Aivan ilmeisesti USA on vältellyt suoraa yhteenottoa eikä EU -mailla sotilaallista voimaa ole. Tämä tilanne on otettava vastaan sellaisena kuin se on. Oikeastaan ainoa, mitä Suomi ja muutkin EU -maat voivat tehdä, on lisätä pakolaisapua ja heidän vastaanottoaan.

Tietysti on olemassa sekin äärikyyninen vaihtoehto, ettei tehdä mitään, vaan käperrytään huolehtimaan vain omista asioistamme. Se on pettävää suojautumista ja kaiken päälle se estää meitä varautumista nykyistä kestävämpiin ratkaisuihin pakolaispolitiikassa.

viljoh9
Sosialidemokraatit Saarijärvi

Eläkkeellä oleva toimittaja, joka tarkastelee kriittisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu