Työväen valepresidentti

Nyt se on nähty. Sauli Niinistö paljasti todellisen luonteensa hyväksyessään pikavauhtia työttömien etuja leikkaavan aktiivimallin, jotta se saatiin mahdollisimman nopeasti voimaan. Vaikka presidentillä ei sisäpolitiikassa lopullista valtaa olekaan, olisi hän voinut ilmaista oman kantansa myös siten, että olisi vaatinut malliin tarkennuksia. Sitä hän ei tehnyt. Se osoittaa lähes täydellistä piittaamattomuutta työttömien toimeentulosta.

Kun puhe ei auta, eikä väkivaltaa saa käyttää, ei työväestölle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin painaa perseet penkkiin. Ensimmäisenä ovat vuorossa rakennus- ja kuljetusala. Liitot ilmoittivat vuorokauden mittaisesta lakosta perjantaina 2. helmikuuta. Samana päivänä Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK järjestää Helsingin Senaatintorilla mielenosoituksen, jolla vastustetaan vuoden alussa voimaan tullutta työttömyysturvan aktiivimallia.

Asia nousi esille viimeisimmässä vaalitentissä, kun Haavisto vaati Niinistöltä tarkennusta, miksi hän piti lain hyväksymiseen puuttumista naurettavana. Haavisto sanoi ajattelevansa työttömiä, joihin aktiivimalli koskee. Mikä siinä on naurettavaa? Niinistö piti kysymystä puheenvuoronsa vääristelynä ja tivasi Haavistolta, miksi tämä muuntelee hänen puheitaan.

Niinistö oli Kallion kirkossa pidetyssä ehdokastentissä lausunut sanatarkasti.”Jo eduskunta lausui, että on vaarassa, ettei tämä toteudu kaikkialla ja siksi haluaa seurata asiaa. Ja siksi minä en viitsinyt kirjoittaa uudestaan samaa lausumaa, se olisi ollut naurettavaa suoraan sanottuna.”

Kummallinen vetoomus. Mikä velvoite presidentillä on kirjoittaa eduskunnan lausuma uudelleen, kun olisi voinut ja vieläpä perustellusti todeta, että pitää lakia heikosti valmisteltuna ja työttömiä epätasa-arvoistavana ja esittää sen vuoksi lakiin tarkennuksia.

Vuoden alussa voimaan astunut aktiivimalli leikkaa työttömyyskorvausta 4,65 prosenttia siinä tapauksessa, että työtön ei ole kolmen kuukauden aikana tehnyt vähintään 18 tuntia palkkatyötä, tienannut yrittäjänä 241 euroa tai osallistunut työllistymispalveluihin viitenä päivänä.

Lain pullonkaula on siinä, ettei kaikkialla Suomessa ole saatavissa samoja työvoimapalveluja, kun voimavaroja ei ole, eikä myöskään työpaikkoja. Osa työttömistä joutuu olosuhteiden uhriksi, kun heillä ei ole edellytyksiä täyttää lain vaatimia ehtoja työttömyyskorvauksen pitämiseksi ennallaan, puhumattakaan siitä, että voisivat kotipaikkakunnallaan aidosti työllistyä.

Rangaistuksen sijasta panostusta olisi pitänyt lisätä koulutukseen ja työvoiman liikkuvuuteen, jotta useammalla olisi mahdollisuus muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle. Siihen tarvittaisiin muuttoavustuksia ja ennen kaikkea asuntoja siellä, missä töitä on. Ratkaisumallin voisi kopioida, vaikka Uudestakaupungista, jossa autiotehtaan laajennuksen vuoksi lisätyövoimalle on rakennettu väliaikaisia asuntoja.

Olennaista presidentin vaalien kannalta tässä on Niinistön paljastuminen perusporvariksi, jolle edellisissä vaaleissa pyrkimys työväen presidentiksi oli vain vaalitaktiikkaa. Se naula ei enää vedä. Niinistö rajautuu oikeiston ehdokkaaksi, jolla toki on laaja kannatus, mutta tuskin riittävä yhden kierroksen vaaliin. Mielenkiintoista tässä on, onko hänellä toisella vaalikierroksella vastaehdokkaana Haavisto vai Väyrynen.

viljoh9
Sosialidemokraatit Saarijärvi

Eläkkeellä oleva toimittaja, joka tarkastelee kriittisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu